Tai oikeastaan pakkaspäiviä.. Eli koko viikon on ollut mukavasti pakkasmittari toisella kymmenellä asteella eikä loppua näy sää-setien mukaan, tällä hetkellä -21 astetta. Hrrr. Minä palelen, Riiva palelee - kaikki palelee! :D

Sain alkuviikosta kuulla mukavia uutisia, Riiva pieni rimpulainen on vuoden 2011 SCY:n Pohjois-Suomen a-o:n AGILITYCOLLIE !!! :) Vaikka tuloksilla ei kakkosluokassa olla juhlittu, on meillä ainakin ollut jokaisessa kisassa mukavaa ja saatu hyvää kokemusta - molemmat. Tässäpä pientä muisteloa viime huhtikuulta, starttasimme ensimmäisen kerran kolmen radan verran Kokkolan KiltAreenalla joista tuloksena 2x LUVA sekä C-radan 5vp - videolla B-rata, sijoitus 1. Puomille meinattiin hyllyttää, mutta sain kuin sainkin Riivan sinne putkeen kuitenkin jonka jälkeen selvästi ohjaajalla meneekin vähän pasmat sekaisin ja meinaa unohtaa ohjata seuraavan esteen :D Oppia ikä kaikki, minä taidan edelleen olla yhtä tumpelo ohjaaja kuin meidän ensimmäisissä virallisissa starteissakin! Hahah. Riiva <3

http://www.youtube.com/watch?v=orfzNTEC2Rs&feature=g-upl&context=G258e7f7AUAAAAAAARAA

Mitään muuta ei meillä olekaan tapahtunut, kuin maanantain agireenit sekä lenkkiä lenkin perään. Huomiset liitelyt peruuntuu tän pakkasen vuoksi, me kun treenataan maneesilla niin ei aivan lämmin siellä sentäs ole ;) Tulee kivasti sitten pakkotaukoa, toivottavasti kuitenkin jo viikon päästä pääsis treenaan - alkaa muuten mammaa ahdistaa kun ei hakuilemaankaan olla nyt hetkeen menossa. Kotitottista ja alustalle naksuttelua olis Riivalle nyt tiedossa, alustaa arvelin alkaa naksuttelemaan jotta saatais ehkä mahdollisesti tämän vuoden aikana meidän alastulo-kontaktit kuosiin A:lla ja puomille - mission impossible, never. :D

Maanantain agireeneissä meillä oli myös vierailevana tähtenä iki-ihana parsonipoika Eddie, 7viikkoa vanha <3

 Anna pusu miehiselle miehelle!!

  Tytöt posetti, Eddie vain sattumalta asteli paikalle ja oikeisiin asemiin - se on niiiiin ihana, pidä Heli poika kotona, pidäpidä!!! :)

Treeneissä oli takaakiertoa ja vaikeaa putkikulmaa, takaakierrothan meillä on kivassa kuosissa joten no problem. Putkeen meno oli hieman töksähtelevää, tai sitten se johtui ohjauksesta.. Hmm.. :D Kepeillä meillä ilmeni yllättäviä "ongelmia", ensin Riiva jätti lopun kepittämättä ja myöhemmin tunki kakkosväliin sekä välistä neiti tarjosi haukkuakin siellä välillä, hullua sinänsä kun Riivahan ei hauku agissa - kunhan ei ottais tavaksi.

Ensi viikolla Riana sitten lähtee kotiin ja valtakunnassa on taas kaikki hyvin!! :) Tällä viikolla on tyttöjen välillä alkanut ilmetä pientä kinaa, tai lähinnä Riana on sitä mieltä, että hän on se joka määrää ja on alkanut komentelemaan Riivaa. Riivalta löytyi kuonosta myös kaksi pienen pientä karvatonta kohtaa, ilmeisesti joku päivä on jtn pientä kärhämää ollut. Joka tapauksessa epäilen, että molemmat koirat ovat enemmän kuin huojentuneita viikon päästä - Riana on Muhoksella vanhempieni lellittävänä ja Riiva saa oman kotinsa takaisin itselleen :)

 Hazaaa!!

Onhan Rianasta ollut näillä pakkasilla mukavasti hyötyä Riiva vilukissalle, tytöt liikuttavat kyllä toisensa vapaaksi päästyään - paljon ollaankin tällä viikolla liikuttu peltoteillä ja kelkan urilla, jottei Riiva palellu hihnassa :D Nyt alkoi paistamaan aurinko ja ulkona on tosi kauniin näköistä, vaikka sinne ei jostain syystä mielellään silti menisi - ensi kertaan.

Otsikossa voisi olla Riivan tämän hetkiset ajatukset haku-treeneistä!! Arrg. :D Elikkäs, meidän hienohelma on sitä mieltä että jos aluetta ei ole tallattu ja pitäisi täysin koskemattomalle alueelle lähteä rämpimään sinne 50metriin 40-50cm lumessa niin.... En mene, tai menen vähän mutta en irtoa riittävästi - juokse akka ite, jos sinne on pakko mennä. Huoh.

Sunnuntaina oltiin metsässä, ykkönen tyhjä - irtosi hyvin ja eteni pitkälle. Kakkosella maalimies, eteni hyvin ja löysi maalimiehen, ilmaisu ok. Kolmonen oli tyhjä, ei edennyt ensimmäisellä lähetyksellä kuin 20-30metriin, toisella jo pidemmälle. Nelosella ja vitosella oli maalimiehet - nelosella ei meinannut ensin sitten millään edetä, lopulta eteni ja ilmaisi hyvin. Viitoselle lähti hyvin, mutta puolivälissä bongasi maalimiehen jalanjäljet parinkymmenen metrin päästä ja niitä pitkin meni maalimiehelle, ilmaisu ok.

Eilen taas metsässä ja oli niiiin syvältä sieltä meidän treenit, kerrankin kun aina mennyt niin hyvin :D Ykkösellä maalimies, eteni pitkälle muttei bongannut maalimiestä ensimmäisellä lähetyksellä - sinkoili sinne tänne yrittäen rämpiä lumessa. Toisella lähetyksellä taas saikkasi, mutta lopen sai hajun ja pääsi maalimiehelle. Kakkonen oli tyhjä, siinä oli jonkun verran jälkiä joten irtosi sinne hyvin. Kolmonen oli katastrofi! Maalimies meni viistottain piilolle ja lähetin koiran koskemattomalle alueelle, irtosi 20-30m ja palasi takaisin - lähetin heti useamman kerran eikä edennyt. Maalimies antoi äänimerkin, ei edennyt siltikään. Maalimies vaihtoi paikkaa parikymmentä metriä edemmäs keskilinjan myötäisesti ja Riiva näki sen, lähti hyvin mutta meni sinne missä maalimies ensin oli - blondi. Lopen bongasi maalimiehen, mutta eipä mennytkään vaan antoi ns mörkö-haukun. Kutsuin pois. Nelosesta Riiva oli saanut hajun jo monta kertaa ja yritti pariin otteeseen karata kolmoselta sinne (tuuli pyöritti sieltä päin sivusuunnassa), mutta lopen kun sai luvan etsiä se maalimies pois ei taaskaan edennyt - edelleen oli siis koskematon alue, neidin mielestä umpihankea. Toisella lähetyksellä eteni, mutta sinnekin helpotettiin sen verran, että maalimies kävi näytillä ennen lähetystä - eteni ja ilmaisi hyvin. Otettiin kolmantena ollut maalimies ylihelpolla treenillä, koska siitä ilmeisesti olikin tullut mörkö kun yhtäkkiä siellä metsässä liikkuikin joku vaikka normaalisti maalimiehet pitää oikeasti etsiä - jotenkin olettaisin näin, keli-olosuhteet tieten vaikutti etenemiseen mutta koska ei mennyt maalimiehelle asti ja antoi mörkö-haukun. Maalimies meni siis aivan parinkymmenen metrin päähän, meni sinne ja ilmaisi hyvin - saatiin ainakin onnistunut loppu. Voi elämä! :D

Nämä etenemis-ongelmat ovat siis olleet nyt näillä kahdella viime kerralla, satoi mukavasti lunta lisää joten odotettavissahan se oli, ettei meidän hienohelma siellä kahlaa. Toisaalta taas olettaisin, että Riiva etenisi hyvin jos tuuli olisi kohdillaan ja saisi keskilinjalta kunnolla hajun - muuten ei.. Nyt taukoillaan sen verran, että treenataan vain kerran viikossa kun tähän mennessä treenattu kahdesti. Katsotaan lumitilanteen mukaan mitä tehdään, mutta umpipiiloja lyhyellä matkalla ja ilmaisun varmennusta. Esine-ruutua pitäisi myös alkaa tahkoamaan, ensin omilla esineillä kun eihän tuo hienohelma toisten kuolaisi esineitä suuhunsa voi ottaa - iso huoh.

Tänään otin vähän toko-treeniä tuossa pihalla, piiiiitkästä aikaa.. Seuraaminen oli kivaa, ennakoi kuitenkin jos hiukkasenkaan mun vauhti hidastuu - tarjoaa maahanmenoa. Liikkeestä maahanmeno hyvä, kuten on ollutkin. Liikkeestä seisomiseen vielä pieni käsi-apu, muuten menee maahan. Täyskäännös jokseenkin hidas, mutta muuten käännökset oli kivat - etenkin vasemmalle, joka on ollut kamala ongelma meille. Hieno pieni Riiva <3 Nyt kun saisi pidettyä liikkeitä yllä ja viilata niitä paremmiksi, josko löydettäs epikset jonne pääsis kokeilemaan mun herrrmoja ja sitten mahdollisesti sinne virallisiin kokeisiin - huiiii. Hyppyä ei olla koskaan otettu, mut eiköhän sen saa helpolla hinkattua kuosiin - jos sen hypyn ensin sais hommattua.. Tässähän on myös se, että kyllähän se kotona osaa :D Täällä se ei ole minkään sortin kierroksilla, mutta ottaa sen verran häiriötä toisista koirista että alkaa pomppiminen ja edistäminen heti muualla. Mitä tästä opimme - treenaa enemmän häiriössä, agi-treenit saa luvan olla tästä lähin agi-toko -treenit :)

Maanantaina oltiin agiliitelemässä kivalla helpohkolla radalla, harmi kun ei tullut kaivettua kameraa ekalle yritykselle kun oli niin nappi suoritus, toisella kierroksella olikin jo vähän hinkkaamista... Riiva kepittää jo niin ihanan varmasti (kopskops nyt kuitenkin!!) ja hakeutuu kepeille kivasti. Keinu oli myös radalla, kontaktit otettiin kyllä mutta niistä pitäisi saada varmemmat etenkin puomilla. Maanantaina uudestaan maneesille, kamerat mukaan.. Tekis mieli jo kisoihinkin mennä, mutta en tiijä kyllä yhtään alotetaanko vuosi Kokkolasta vai Oulusta, kontakteille kyllä pitäisi tehdä jotain ennen kisoja. Tai ainakin tän kevään aikana :D

Kuukausi taas vierähti ilman päivityksiä, itse asiassa "virallisille" kotisivuille en ole edes Tatun lähdöstä vielä päivittänyt.. Laiska minä. :( Mitäänhän tässä ei nyt ole tapahtunut, Riiva aloitti juoksut joulu-viikolla ja nyt ne jo onneksi loppuvat!! Riivasta tulee juoksujen aikaan outo, käyttäytyy kuin murrosikäinen (= pelkää ja mörköilee ihan hassuja asioita :D) ja on muutenkin vaisu aina juoksujen aikaan. Noh, seuraavia odotellaan sitten elokuulle, plaah.

Vuosi tosiaan vaihtui eikä Riiva kummemmin reagoinut raketteihin, vaikka vähän jännityksellä odotin kun nyt ainoana koirana jotta mitähän se neiti tuumaa.. Ulkona ollessa isoimmille paukauille piti vastata parilla haukulla, muuten ei mitään. :)

Mun vanhemmat lähti toissapäivänä Afrikkaan (!!!) ja heidän pitcol-tyttö Riana saapui meille tammikuuksi, Riana tuli meille jo viikko sitten ja kuun vaihteessa lähtee takas kotiinsa. Riana on sellainen diiva ja kuningatar, että välillä ihan naurattaa koko koira :D Riiva on vähän kummissaan kun Riana tänne jäi meidän porukoiden lähdettyä viikko sitten, mutta ihan hyvinhän nuo toimeen tulevat.

Riivan kanssa ollaan käyty haku-reeneissä sekä agiliitämässä 1-2x viikossa. Metsässä meillä on ollut pieniä ilmaisu-ongelmia, ei aloita heti haukkua - epäilen, että meni vähän juoksujen piikkiin, sillä torstaina treeneissä veti taas niin hienosti :) Huomen aamulla mennään taas parit ukot etsimään, tyhjiä pistoja oon myös yrittänyt joka kerralla ottaa yhdesti ja hyvin irtoaa - ykkösellä maalimies, kakkonen tyhjä ja kolmonen maalimies - tuollaista ollaan tehty. Joulun välipäivillä Riitta oli meitä koutsimassa ja silloin otettiin tyhjät pistot "haamun" avulla, ei ongelmia siinä joten olen lähettänyt tyhjille ilman apuja..

Agissa nyt ei mitään ihmeellistä, eilen oli meille aika helppo rata mutta toisella kierroksella vähän muokkailin sitä mitä ihmeellisimpiin takaakierto harjoituksiin ;) Vielä kun sitten kisoissakin luottais Riivan kivaan takaakiertoon heittämällä! Niinpä!! :D Kontakteja pitäisi alkaa vääntämään, alastulot on hitaita eikä neiti nyt yhtäkkiä tule edes kontaktipinnalle asti vaan jää juuri siihen "yläpuolelle" - eli pitäisi alkaa pänttäämään, että täysillä alas asti (huolimattomasti opetettu, tiedetään). Me otetaan kontakteja tositosi harvoin, kun treenataan maneesissa ja suurimmat esteet (eli kontaktit) on tosi vaikeassa paikassa eikä meitä monesti ole treenaamassa kuin 1-2 meidän lisäksi. Huoh. Jospa se tästä suttaantuisi, maaliskuun aion kulkea Riivan kanssa hieman kauempana treenaan kerran viikossa lämpimässä hallissa.

Kisoja oon katsellut paljonkin, mutta näyttää siltä että avaamme kisakauden vasta maaliskuussa Kokkolan kisoissa - parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;) Kevät-kesä ajalla pitäisi saada jo niitä tuloksiakin tahkottua, elokuussa eteen tulee juoksutauko eikä syksylle varmasti tulla käymään kuin parit kisat. Koirahan toimii, mutta kun itse oon niin perhanan jännittynyt ja epävarma ohjaaja!! Treeneissäkin kaverit just huomauttivat, että jos minä juoksen "hissunkissun" niin ei Riivakaan viitsi revitellä mutta kun vaan osaisin jotenkin itselleni pääkoppaan yhdistää täysillä juoksemisen ja ohjaamisen samanaikaisesti niin se veis meitä jo paljon eteenpäin :) Tavoitteita tälle vuodella agissa kuitenkin on, että kolmosiin olisi noustava kun me kuitenkin siihen pystymme, tjuuh. :D:D

Niin kotona kuin blogissa. On mennyt kaksi viikkoa Tatun lähdöstä ja nyt alkaa pikkuhiljaa tottumaan ajatukseen, ettei meillä ole enää kahta koiraa vaan yksi erittäin pieni ja huomaamaton lassi-koira!! Riiva on välillä hukassa täällä sisällä ja välillä jopa unohdan koko neitin, aamuruuat on jääneet parina aamuna antamatta kun koira vetää sikeitä jossain enkä muista sen olemassa oloa. Ollaan yritetty miettiä, että onko Riiva tosiaan aina ollut noin huomaamaton ja se onkin ollut Tatu joka meillä on pitänyt mielessä, että koiria talossa :D Ilmeisesti, Tatuhan kyllä tuli hakemaan rapsutuksia ja kerjäämään sohvalle - ei Riiva. Ikävä on kyllä kova, mutta onhan papparaisen paljon parempi olla kivuttomana juoksemassa pilvien päällä kuin kipeänä meidän luona - tiedän sen ja pikkuhiljaa alan asian jopa ymmärtämään..

Kelataanpa aikaa hieman taaksepäin, 26.11 oltiin Pietarsaaressa agi-kisoissa Riivan kanssa kolmen startin verran - eikä mennyt niinkuin elokuvissa :D Eka rata HYL aivan viime metreillä, huolimaton ohjaus ja takaa-leikkaus minulla. B-radalla petti taas ohjaus kahden kiellon verran (juostiin esteen ohi satalasissa) ja yliaikaakin tais tulla sekunti tai kaks. Viimeinen rata ei ollut sujuva, mutta koira toimi mainiosti :) Mutta eihän se niin yksinkertaista sitten ollutkaan, en antanut koiralle kunnolla tilaa ja Riiva tuli mun jalkoihin, jolloin minä juostessani kaksinkerroin (:D) huitaisin koiraa vahingossa kädellä ja napsahti 5vp kosketuksesta koiraan - sepä oliskin ollut nolla-voitto JOS minä en olisi kämmännyt.. Pyh minua, sijoituttiin toiseksi ja saatiin onneksi keksejä sekä narulelu kotimatkalle. Mukavaa oli, oppia ikä kaikki!! ;) Seuraavat kisat oon katsastellut helmikuulle, toivottavasti tämä neiti nyt aloittaisi vain juoksunsa oikeaan aikaan..

Kuva viime viikon agi-treeneistä.

Haku-reeneissä ollaan ahkerasti käyty, aikalailla kaksi kertaa viikossa. Viimeiset 3viikkoa on treenattu lähes tulkoon pelkkää ilmaisua, maalimiehet olleet lähellä alle 30m ja haukuttaneet Riivaa. Miehiä meillä on käytössä vähän, mikä näkyykin Riivassa - aiemmin suorapalkalla miehille ei mitään ongelmaa, mutta nyt kun palkan eteen pitää tehdä jotain niin miehet onkin joko tyhmiä, joita ei huomata tai sitten pelottavia, joiden luo ei uskalla mennä lähelle haukkumaan.

Sunnuntaina Riitta oli meitä taas koutsimassa metsässä ja Riivan kanssa katsottiin ilmaisua kahdella miehellä - ensimmäinen maalimies ei kuullut ohjeita kunnolla ja Riiva sai suorapalkan, menin hakemaan Riivan pois ja annoin lisää nameja ja pientä haukkua sieltä irtosi. Toinen maalimies meni jo heti paremmin, tarjosi haukkua heti ja jatkoi kun välistä palkattiin :) Kolmas maalimies oli Kaarina, joka meni "umpipiiloon" jättikokoisen pahvilaatikon alle josta oli nami-luukku. Ensin vähän jänskätti syödä niitä nameja Kaarinan kädestä kun laatikko oli kumollaan vieressä, sitten Riiva hoksas et täähän onkin ihan iisijuttu - laatikko Kaarinan päälle ja katsotaan irtoaako haukku - no irtosihan se heti! Vitsit jäi hyvä mieli :) Riiva kuitenkin jossain määrin on epävarma uusia ja pelottavia asioita kohtaan, mutta laatikon otti hyvin vastaan ja se näkyikin kolme päivää myöhemmin seuraavissa treeneissä....

Eilen siis metsässä ja Kaarinalla laatikko mukana. Kaarina laatikkoon keskilinjan vasemmalle puolen noin 30metriin ja Meeri oikealle puolelle maastoverkon alle jättimäisen kiven taakse vajaaseen 30metriin. Riiva sai hajun Meeristä jo heti tullessamme paikalle, mutta koska olin päättänyt ottaa laatikko-ukon ensin, jouduinkin olemaan aika tiukkana - Riiva ei edennyt laatikon puolelle ollenkaan (ehkä 15-20m) ja yritti karata toiselle puolen, onneksi pysyi hanskassa ja tuli takaisin. Vaihdoin lähetyspaikkaa laatikolle ja meni laatikosta ensin hieman ohi, palasi kiertäen laatikon ja nami-luukun löydettyään irtosi haukkukin heti - JESS! Meerille Riiva ei alkanut tarjota haukkua oma-aloitteisesti viime treeneissä, mutta eilen oli heti pää kopassa tiedossa mitä tehdään. Lopuksi otin Riivalle vielä maalimiehen 50metriin ihan vain siksi, kun viime viikot treenattu ilmaisuja lähellä ei neiti olekaan enää ollut mikään innokas irtoaja mitä ennen. Ja niin kävi kuten arvelinkin, kävi vajaassa 30metrissä ja palasi pois. Lähetin uudestaan ja pyöri taas vain 30metrissä, kutsuin pois mutta ei tullut ja lopen hävisi koirakin jonnekin aluskasvillisuuteen... Kohta kuului haukkua, joten kyllä se näköjään vielä osaa irrota kun vähän painostaa :) Tosi hyvä treeni olikin eilen, sunnuntaina uudestaan uudestaan.

Maalimiestä etsimään.

Riiva otti yllättävän lunkisti ainoan koiran paikkansa talossa, pari ekaa päivää oli selkeitä "missä Tatu, katsonpa tuolta" ja ekat lenkit meni siten, ettei ensin halunnut lähtä pihasta pois olleskaan ja kotia tullessa päästessään irti juoksi taloa ja autotallia ympäri etsien :( Selkein asia minkä oon huomannut on epävarmuus, eipä olekaan enää niin rohkea pikku-kiilakuono kuin Tatun kanssa hömpätessä. Lenkillä tuli kolme pikkutyttöä kysymään saako Riivaa silittää ja minä tietenkin annoin luvan, tytöt ovat useasti käyneet meidän koiria ihastelemassa mutta Riiva olikin eri mieltä.. Meni Minjan pyörän taakse pälyilemään eikä antanut tyttöjen silittää ollenkaan. Voihan kökkö. Mutta toivossa on hyvä elää, jospa Riiva tottuisi tähän tilanteeseen mahdollisimman hyvin ja pian, sillä ainoan koiran virkaa neiti täyttää meidän talossa näillä näkymin kesä-syksy -akselille saakka. :) Toisen koiran virkaa meille tulee tammikuussa täyttämään porukoiden Riana, he kun itse lähtevät muka Mombasaan (en ees ole katkera!! :D) joten Riana viihdyttää meitä kolmen viikon ajan.

TWISTHILL TOMAHAWK   "TATU"

16.6.2001 - 1.12.2011

"Taas valo viiltää taivaanrantaa
Se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Sen järjellä me ymmärrämme:
Kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
Ei sitä tahdo käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin

Niin monet kerrat tähän rantaan
Olemme tulleet ennenkin
Jättäneet kahdet jäljet santaan
Nyt yhdet vain vie takaisin

Siis hyvää matkaa, ystäväni
En enää puhu enempää
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää
Muu on nyt yhdentekevää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
Sinua paljon rakastin."

Viikonloppu vierähti "valaistuksen" merkeissä :) Oltiin Riivan kanssa siis Vappu Alatalon hyppytekniikka koulutuksessa ja luulen ymmärtäväni nyt hiukan enemmän kuin viime viikolla! Tosi valaiseva ja antoisa koulutus, saatiin Riivan kanssa hyvää palautetta ja kotiläksyjä treenattavaksi.

Muutamia otteita mun muistiinpanoista viikonlopulta..

Hyppääminen ei ole geeneissä, koirat kyllä osaavat luonnostaan hyppiä ja pomppia metsässä vapaana, mutta esteiden suoritukseen koira tarvitsee tekniikan joka sille on opetettava - kaikki ei ole luonnonlahjakkuuksia. Hyppääminen on itsenäistä työskentelyä koiralta, koiralle siis on opetettava oikea hyppytyyli sekä ponnistus - unohtamatta alastuloa. Etupää huolehtii alastulon, selkä ja takapää ponnistusvaiheen. Pää alhaalla ja selkä pyöreänä esteen yli - helppo ottaa alastulo vastaan. Alastulossa pitää olla tukevat syvät- ja liikuttajalihakset, hyvä niska - jos pää ylhäällä ei lavat aukea ja se rasittaa.

Vauhditon hyppy vaatii kunnon voimaa takapäältä. Takaakierto on koiralle vaikein ja vaikka hyppy suoritetaan hyvin, niin hyppytekniikka on luultavammin huono. Takaakierrossa koira ponnistaa vain sisäpuolen takajalallaan eli tiukka käännös ja ponnistus yhden jalan varassa.

Tärkein yksittäinen asia hyppäämisessä, koiran täytyy oppia painonsiirto - ei tule itsestään. Pääasiassa koiralla on paino etuosassa - seisoo, kävelee, ravaa. Koirat ovat etupainoisia seuratessaan ohjaajan kättä tai hypätessään lelun perässä esteen yli, myös paljon pelkkää ratatreeniä tekevät koirat ovat etupainotteisia.

Riman pudotuksista ei tulisi moittia koiraa, sillä se on seuraus jostain - koira tietää kyllä, jos rima putoaa. Koira ei tahallaan pudota, joko koira "häslää" tai hyppää/arvioi huonosti. Analysoi MIKSI koira pudottaa riman!!

Motivaatio: Koira optimoi esteiden välit hyvin, jos sitä kiinnostaa liikkua radalla.

Ohjaajan tehtävä agilityssä on suorittaa oikea ohjaus oikea-aikaisesti : Viimeinen laukka-askel ennen ponnistusta on viimeinen mahdollisuus kertoa koiralle, minne rata jatkuu esteen jälkeen.

Tuossa nyt muutamia juttuja mitä söherryksistäni sain selvää, oli melkoista pikakirjoitusta mun vihko täynnä kun yritti pysyä Vapun perässä :) Ois pitäny tajuta ottaa läppäri mukaan, ois mennyt jouhevammin raapustaminen.

Lauantain luennon jälkeen aloitettiin Set Point -harjoituksella. Riivan alastulo tömähtelee - vahvistettava etupään syviä lihaksia ja alastulo treeniä treenattava. Collieksi kivan näköinen ja käyttää kroppaansa kivasti. Takajalat välillä kropan alla: selkä ei kuitenkaan taivu ja pää pysyy alhaalla, ok tällöin. Eli niin kauan kuin hyppy näyttää hyvältä selän, niskan, pään osalta ei Vapun mielestä kannata huolestua vaikkei jalat oikene. Riiva teki kuulema hyvin töitä takapäällään, joka myös rentoutui koko ajan lisää treenin edetessä.

Toinen harjoitus oli perussarja (basic grid) viidellä hypyllä, hyppyjen väli 6 jalkaa. Riivan mielestä oli helpompi rynniä nami-alustalle esteiden ohi, joten mentiin sarja "peruuttamalla" läpi. Ruopasee lähdössä - turhan kiire, eikä malta pysyä. Valtava ponnistus takaa eikä käytä takapäätään jarrutukseen, vaan jarruttaa pelkästään etuosallaan.

Sunnuntaina aloitettiin lyhyellä luennolla koirien lihashuollosta ja verryttelystä, tulipa hyviä vinkkejä muutes ! ;) Alku keskustelujen jälkeen jatkettiin kasvavalla sarjalla viidellä hypyllä, hyppyjen väli 6-7-8-9 jalkaa. Tästä en valitettavasti muista mitään ja videon pätkää katsoessa saa kaikki hallissa olevat koirat jonkun huuto -kohtauksen enkä siitäkään kuule mitään Vapun kommentteja :( Ilmeisesti se oli ihan ok, vain kaksi kertaa kyseinen sarja mentiin.

Toisena otettiin etäisyyden arviointia neljällä hypyllä, hyppyjen 1-2 ja 2-3 väli oli 6 jalkaa, neljäs hyppy oli alkuun 12 jalan päässä ja siitä siirrettiin jalka lisää etäisyyttä niin kauan, että Riiva otti laukka-askeleen hyppyjen välissä. Alkuun Riiva lähti vahvasti suorittamaan etuosallaan, ei tee kunnon painonsiirtoa eikä ponnista täysin takapäällään vaan kauhoo etuosallaan. Useamman toiston jälkeen alkaa korjaamaan ja otti paremmin takapäänsä käyttöön. Vappu suositteli meille korkeuden arviointi harjoituksia, jotta Riiva oppisi hyppäämään sellaisia korkeuksia joita hypyt todellisuudessa ovat. Lataa itsensä aina ponnistamaan täysillä vaikka hyppy ei sitä vaatisi (harjoituksessa meillä oli noin 20cm esteet+neljäs hyppy 35cm). Ponnistaa siis matalatkin hypyt korkeus näkökulmasta, saisi säädellä ponnistusta enemmän. Itse tämän harjoituksen aiheen, etäisyyden arvioinnin Riiva kuitenkin lukee hyvin. Vapulta tulikin ihana kommentti heti ekalla suorituksella; " Ihana! Järkyttäviä hyppyjä, mutta tuo into. Hypyissä järkyttävää siis se, että hyppää isoja ja tömisee alastuloissa." Vappu mainitsi muutenkin usein, että koiralla pitää olla motivaatio edetä ja hän henkilökohtaisesti tykkää, kun koirat varastaa hypyille - tietää, että se on koirista kivaa. :)

Kolmantena oli taipumisharjoitus. Riivan on vaikeampi kääntyä oikealle, vasemmalle huomattavasti helpompi. Vappu kertoi, että koirilla joilla on kova draivi mennä eteenpäin, on myös vaikeuksia käännöksissä.

Viimeisenä suoristettiin koirat taipumisharjoituksen vuoksi kahdella hypyllä, joiden väli oli 4 jalkaa sekä putki ns. palkkana.

Videoita laitan kyllä, JOSKUS :D En osaa päivittää joitain juttuloita, jotta saisin videokamerasta siirrettyä koneelle. Linkkejä tulee, jahka tosiaan selviän tästä päivitys-rumbasta joskus tulevaisuudessa. Videon pätkissä on lähes kaikki kommentit, joita Vappu meille saneli, kiitos erään mukavan bortsu-uroksen omistajalle jonka kanssa kuvattiin toisemme vkonlopun aikana. :)

Riivan kanssa aletaan treenaamaan etupään hallintaa alastulossa, kunnollista painonsiirtoa, korkeuden arviointia sekä taipumisia - unohtamatta syvien lihasten treenausta ja ylläpitämistä!! Tämmöisiä kotiläksyjä saatiin ja toivottavasti joskus meillä olisi mahdollisuus päästä Vapun jatkokurssille, kiitos kaunis kouluttajalle sekä Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kennellinjalle koulutuksen järjestämisestä. :)

Sunnuntaina oltiin Pääkön Riitan haku-koulutuksessa täällä Nivalassa ja jatkoa on luvassa kolmen viikon päästä :) Ollaanko me koukussa?? :D

Riivalle otettiin kolme maalimiestä sekä haamu, joka auttoi meitä tyhjälle pistolle. Haamu oli n.30m päässä keskilinjasta, tultiin koiran kanssa paikalle ja haamu lähti kulkemaan viistoon haku-alueen takarajaa. Vein Riivan hetkeksi pois ja tullessamme takaisin, oli tyhjä pisto edessä. Riiva lähti tosi hyvin (yllättävää) ja kävi tutkimassa alueen, ei tullut heti ensimmäisellä käskyllä eikä tainnut tulla vielä toisellakaan mutta kuitenkin saatiin se sieltä tyhjältä pois. Ensimmäinen maalimies makasi retkipatjan päällä ja oli vetänyt ylleen maastoverkon - aavistin ettei "hyvää" seuraa.. Riiva lähti hyvin hakemaan, mutta koska meillä ei aiemmin ollut ollut piiloutunutta maalimiestä oli se vähän turhan jännä paikka. Riiva paikansi kyllä maalimiehen muttei mennyt sen luokse, Riivan juostessa takas keskilinjaa kohti näin jo sen ilmeestä ettei se yksin uskalla mennä "mammaaa, mikä tuolla on!?!" :D Lähdettiin yhdessä katsomaan, Riivalta tuli mörkö-haukkua ja maalimiehen piti nousta istumaan, jotta neiti uskalsi mennä tutkimaan. Auts, olipa paha.

Toinen maalimies oli vaikea, se istui sadeviitta päällään tosi suuren (tyyliin kahden henkilöauton kokoinen) kiven takana ja tuuli pyöritti kivasti eikä Riiva saanut siitä millään hajua. Haki kyllä hyvin, mutta palasi "tyhjin käsin" aina mun tykö. Menin noin 20m itsekin metsään ja lähetin kiven toiselta puolen hakemaan, josta olisi varma saada haju ja niinhän se löytyi eikä pelottanut. :)

Kolmas maalimies makasi jossain puskassa retkipatjan päällä, ensin taisi Riiva käydä vain kunniakierroksen ja palasi keskilinjalle, uuden käskyn annettua sai heti hajun ja suoraan pelastamaan maalimies.

Saatiin ohjeeksi treenata näitä pelottavia eli mm. maastoverkon alle piiloutuneita maalimiehiä lyhyellä etäisyydellä. Eilen keskiviikkona otimme neuvosta vaarin ja suunnistimme jälleen metsään. Kaarina oli käynyt shoppailemassa maastoverkon ja retkipatjan, joita heti hyödynsin Riivalle. Kaarina sai käskyn lähteä kamojensa kanssa noin 30m päähän ja maastoutua sinne, Riiva kun tunnetusti irtoaa ihan kivasti joten neiti paineli suoraan viiteenkymppiin ja loikki aropupun lailla eestaas -> huusin koiran pois ja lähetin uudestaan, sama homma jatkui ja vasta kolmannella lähetyksellä tärppäsi, mutta silloinkin ensin käytiin siellä viidessäkympissä satalasissa pyörähtämässä ennen hajun osumista kirsuun ja olihan se pikkusen jännää jopa itselle katsoa että uskaltaako se mennä itsenäisesti maalimiehelle vai ei!??? Noh, uskalsi se ja jopa häntää heiluttaen :) Hyvä pikku-lassikoira!

Toinen maalimies oli myös 30m mahtavan sininen sadeviitta päällänsä, tämä maalimies löytyi suoraan näöllä mutta pääasia ettei Riivaa pelottanut vaikka maalimies rapisutteli ja heilutteli viittaa Riivan syödessä palkkaansa. Kolmas maalimies oli 50m kykkimässä ja sinne Riiva irtosi hyvin, ja tuli kuuleman mukaan suoraan. Jes, kivat treenit siis taas.

Loppuun vielä Kaarina ja Henna ystävällisinä kykkivät keskilinjalla puiden juuressa ja haukuttivat Riivaa, irtoaa se haukku näköjään muillekin kuin mulle ;) Katsotaan, josko jo seuraavissa treeneissä kokeillaan sinne metsään sitä haukkua.

Viikonloppu meillä menee agilityn merkeissä ja vallan mielenkiintoisissa sellaisissa, nimittäin Vappu Alatalon hyppytekniikkakoulutuksessa! Odotan jo innolla mitä tuomioita me saamme ja kuinka lähdemme treenaamaan Riivan hyppytekniikkaa vähemmän koiraa rasittavaksi, ja mitä muita ongelmia sieltä löytyykään noin ammattilaisen silmin. Viikon päästä meillä onkin sitten tämän kauden viimeiset agi-kisat, 3 starttia ja tuomarina Minna Räsänen - outo tuomari mulle, innolla odotan näitäkin kinkereitä.

Ensi vuosi on vielä täysin avoin, suunnitelmissa on kisata agilityssä (yllättävää!) ja BH ja/tai tokon alokkaassa pitäisi korkata, myös luonnetestiin matkamme käy jahka sopiva löytyy ja muistetaan olla ajoissa ilmoittautumassa. Että semmosta :) Niiin, ja jatkamme ehdottomasti haku-treenien merkeissä :D

Niin se aika taas vaihteeksi rientää ja meidän blogi on vailla päivityksiä !! :D Nooh, loppujen lopuksi mitään katasrofaalista ei ole tapahtunut - paitsi Riivan kanssa Kokkolan kisoista yksi yli-aikanolla! Videota katsoessa taas huomaa selvästi, kenen vuoksi se 2sekunnin yliaika napsahti *viheltelyä* Luota koiraan, luota koiraan.. Jään meditoimaan. :D

Samaisista kisoista myös kaksi hylsyä.. Eka tökkäsi jo neljännelle esteelle eli putken väärään päähän, meni jo pasmat itsellä sekasin ja putkesta Riiva vielä pääsi karkaamaan puomille - jeppisjepulis, rata loppui siihen ja koiralla oli hauskaa, ainakin videoita katsellessa! Toinen hylsy napsahti niinkin hauskasta ja ihmeellisestä syystä kuin esteen alitus :O Riiva siis karkasi lähdöstä (syy muuten olin minä, joka koiraa jättäessä taputteli ja silitteli normaalia enemmän - tai ainakin uskon sen olevan syy, Riivahan kun ei karkaa ikuna kikuna). Riiva siis hiippaili aivan ekan hypyn taakse, mun kääntyessä annoin koiralle käskyn "tule" ja tulihan se, esteen ali :D Jatkettiin rataa ottamalla hylsy, mutta hauskaa oli.

19.-20.11 ollaan menossa Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille ja arvatkaapa odotanko tuota vkonloppua kuin kuuta nousevaa, saadaan kunnon palautetta millä mallilla Riiva on ja kuinka edetään. :) Ainakin yhdet kisatkin olisi tiedossa, 26.11 Pietarsaaressa kolme starttia. Joulukuussa olisi vielä Seinäjoella, sitä vielä harkitsen viimeiseen ilmo päivään saakka.

Väliin vähän Tatua <3 Viime kirjoituksen jälkeen sain Tatulle heti ajan verikokeisiin ja edelleen odotellaan tuloksia, pitänee vissiin käydä jo kyselemässä kun oletin, että meille soitetaan jahka tulokset saapuvat kun emme niitä ole vielä edes maksaneet.. Hmm.. Tatulla on hyviä ja huonoja päiviä sekä hyviä ja huonoja öitä. Pariin otteeseen on Tatu ilman näkyvää syytä käynyt Riivaa vähän pyöräyttämässä, välillä myös ilmeisesti turhautuu Riivan hössötykseen ja neiti saa taas nenilleen :( Avokin veljeä yritti napata nilkasta tämän kävellessä ilmeisesti turhan läheltä papparaisen ollessa nokosilla. Jonkin sortin "dementiaa" varmaan myös ilmennyt syksyn aikana enemmän.. Saattaa yhtäkkiä pysähtyä ja jäädä tuijottamaan nurkkaan/seinää, ei kuule kun puhuu (tai on kuulematta) ja hetken tuijotettuaan tavallaan herää, ravistelee ja katselee missä kaikki on. Välillä myös on selkeästi iloinen tästä "horroksesta" havahduttuaan kun näkee meidät ihmiset tai Riivan. Päivä kerrallaan..

Riivan kanssa ollaan viikoittain käyty haku-metsässä ja päätin tehdä neidistä haukulla ilmaisevan, sitä onkin nyt treenattu kotona ja ihan mukavastihan se muutama haukku jo irtoaa - välillä se jää päälle ja yrittää tarjota sitä vähän väliä jos minä olen passiivisena seisomassa, esim. kuuntelen avokin selitystä tms. :) Viime sunnuntaina Hukkasen Satu kävi meitä uudemman kerran koutsimassa ja kertoi Riivan olevan aika pakkaus! Ilmaisu ja hallinta kuntoon metsässä. Mä oon niin ylpeä tuosta pikkuisesta kiilakuonosta, jonka kanssa siis alunperin mentiin Satun koulutukseen syyskuussa ottamaan oppia mahdollisen tulevan pennun kanssa ja jäimmekin molemmat lajiin niiiiin koukkuun <3 Tulevana sunnuntaina saamme vielä yhden naapuripaikkakuntalaisen aktiivisen haku-harrastajan vetämään meille treenit, sitten alkaakin ainakin mun ja Riivan osalta olemaan kausi tässä :( Kaksi seuraavaa vkonloppua menee agiliidon merkeissä ja jos ilmat kovastikin muuttuvat, en tiedä onko miten innokasta porukkaa treenaan talvella. Jospa me vielä parit treenit saatas vedettyä, kysellä porukkaa arkena metsään. Mahtava porukka meillä on kyllä nyt kasassa ja rotukirjo on ns laaja, keväällä viimeistään jatketaan.

Tässä talven aikana pitäisi varmaan alkaa hinkkaaman tuota tottis-puoltakin Riivan kanssa, voihan jösses.. :D

Maanantaisin käydään agiliitämässä vanhassa tutussa paikassa Haapajärven maneesilla, vedän ensin alkeiskurssin ja sitten on meidän porukan omat treenit. Tässä linkki viime kerran treeniin, kerrankin oli kamera mukana oikeana hetkenä.. Treenattiin ensin pelkkää 1-4 apuohjaajan kanssa parin toiston verran ja kuten videolta näkee, Riiva ei olekaan niin blondi kuin mamma on luullut ;) http://www.youtube.com/watch?v=cXlvHqtIZDU   Omaa kuntoa voisi kohottaa ja kappas, ei se ohjauskaan niin mahtavaa ole edelleenkään :D

Minun kiilakuonot <3

Oulun kisat viime vkonloppuna oli ja meni, käytiin kaikissa kolmessa startissa ottamassa "ilo irti" :D Eka rata oli hyppäri, tuloksena 5 (kielto putkelta) ja sijoitus 3. Riivalla tais hirttää kaasu ja luonnollisesti, minä en osaa ohjata. Aivan kamala rata!! Kädet ja jalat osoittaa toiseen suuntaan kuin ääni käskee, just. Tyypillistä minua. Meidän reilun kahden viikon treenitauosta ei näköjään ollut hyötyä, vaikka vähän niin salaa toivoin.. Riiva sinkoili ympäriinsä ja kieltoja ois voinu tuomari jaella useammankin, sata lasissa esteiden ohi tai muuten vaan juostiin "jonnekin sinne päin". Ihan huvittavaa. Onneks tää aksailu ei oo mitään tosikkojen hommaa :D

Seuraavat radat oli agi-ratoja ja arvatkaas miten hassua oli, ettei kummallakaan radalla ollut puomia!?! Kyllä, näin oli tällä reissulla. B-radalla oli vain A-este yhden kerran, A-radalla A ja keinu. Kaasuttaen mentiin nämäkin radat, huonon ohjauksen vuoksi molemmilla radoilla tuli esteen ohitus jota minä en jäänyt korjaamaan vaan nappasin hylsyt. Ainakin meillä oli hauskaa. :) B-radalla oli alla 10 ennen hylsyä, molemmat tuli kepeiltä - mä en osannu ohjata koiraa sinne oikein ja siinä sitten ihmeteltiin kakkosvälissä pariinkin otteeseen, että mitäh. Riiva juoksi ohi viimeisestä hypystä, joten annoin olla. A-radalla Riiva lähti lähdöstä liikkeelle - voi paska, se tiesi heti huonoa. Toka rima tippui, Riiva selvästi otti vähän itseensä kun oli lähtenyt ja minä vähän pahana otin sitä kakkosen jälkeen vastaan.. Lähti hitaasti, niin kuin aina ennenkin jos karkaa lähdöstä. Videota katsoessa löytyy syykin karkaamiselle.. Jätin hihnan Riivan viereen ja heti kun minä poistun koiran luota, tulee ratahenkilö hakemaan hihnan vaikka mielestäni ei näin saisi tehdä - tai ainakaan itse en menisi häiritsemään toisten lähtöä. Hihna napatiin siitä maasta ja sitä ns vedettiin perässä, Riiva nousi ja meni metrin verran perässä nuuskutellen. Voi höh. Nooh, lopen tälläkin radalla tuli puolivälissä esteen ohi juoksu ja annoin mennä sillä. Hyvä fiilis jäi, radat oli kivan haastavia ja hei, Riivan A:n kontaktit muistettiin ottaa molempiin suuntiin :D

Mennääs viikko taaksepäin haku-treeneihin.. Ensimmäisellä kerralla kolme maalimiestä, ensimmäinen puolipakeneva ja kaksi haamua. Tosi hyvä, ei ongelmaa. Ekalla maalimiehellä oli lähdössä minua vastaan mun rämpiessä koiran ja maalimiehen tykö, mutta onneksi pysyi. Toisella kierroksella myös kolme maalimiestä, kaikki haamuja. Kaksi ekaa meni ok, ei mitään ongelmaa.. Viimeinen maalimies oli kivassa ryteikössä eikä Riiva keskittynyt muuhun kuin "huutamiseen", joten ei ilmeisestikään nähnyt maalimiestä. Lähetin koiran ja lähti hyvin, mutta tekikin vain lenkin ja tuli takas keskilinjalle - otin itse pari askelta metsään päin ja lähetin ns lennosta uudestaan, ja vitsit, Riiva päätti hoitaa homman kotiin ja löysi maalimiehen luo ongelmitta - ei se varmaan mikään ihan pöhkö lassi-koira ole :D Oli hyvä lopetus sen illan treeneille, jeps.

Tänään oltiin hakuilemassa ja viiitsit kun Riiva on pätevä :)) Ensin kolme maalimiestä, kaikki haamuja. Ei mitään ongelmaa, kolmannella maalimiehellä ei mennyt suoraan ja pysähtyi noin puoleen väliin, annoin uudestaan etsi -käskyn ja kappas, neiti pyörähti ympäri ja paikansi maalimiehen. Ihana tyttö. Toisella kierroksella neljä maalimiestä, maalimies nro 2 oli haamu joka vaihtoi paikkaa. Maalimies näyttäytyi ja Riiva näki hänet, käänsin koiran ja maalimies liikkui sivusuunnassa piiloonsa. Lähetin koiran ja oikein näppärästi Riiva löysi maalimiehen (eiku naisen). :) Kaikki muut maalimiehet olivat normi haamuja, viimeinen oli kunnon ryteikössä ja itsekin lopen paikansin ihan väärin. Riiva näki maalimiehen vouhottamiseltaan vasta maalimiehen mennessä takas kyykkyyn, lähti hyvin mutta hukkasi hieman yli puolen välin ja taas kääntyi minua katsomaan. Annoin uudestaan käskyn ja koira lähti liikkeelle, kahtoin tyylillä "noniin, ohi meni ja lujaa" Riivan painaessa pitkin metsää, mutta olinkin väärässä. Luulin maalimiehen olevan lähempänä ja niin vain tyttö nenäänsä käyttäen löysi hänet. Mamma on yhtä hymyä! :)

Sitten vähän ikävämpiä asioita.. Meillä on ollut mietinnässä rakas pappa-koira Tatumme, joka on alkanut selvästi olemaan kipeä ja reagoi tosi herkästi kaikkeen uuteen, koviin ääniin jne. Hyvänä (ja inhottavimpana) esimerkkinä on minun äänenkorotus, mun ei tartte edes huutaa vaan siis ihan vain korottaa ääntäni esim. Minjaa tai Riivaa komentaessa - Tatu nousee ylös, läähättää eikä enää osaa asettua aloilleen. Läähätys on sellaista stressi-läähätystä, jolloin henkikin alkaa haista "stressille". Kyräilee minua, mitä teen ja missä meen. Samaa tekee myös avokille tai jollekin, joka korottaa ääntään huomattavasti meillä tai esim viime vkonloppuna minun vanhempien luona. Ei enää halua hypätä minnekään, paitsi autoon joka onkin papan lempipaikka :) Viikko-kaksi sitten Tatu hyppäsi autosta, otti muutaman askeleen ja sen jälkeen takapää petti.. Mä aivan jähmetyin ja ootin, jaksaako pappa nousta ja onneksi se siitä lopen lähti liikkeelle. Tuntuu tosi pahalta katsella koiraa kun se selvästi on jossain määrin kipeä (syö kuitenkin kipulääkkeitä) ja tuntuu stressaavan ihan jokaisesta asiasta. Nyt kun on metsästysaika, Tatu reagoi tosi herkästi jopa lenkillä - vaikka vielä kaksi vuotta sitten mulla oli paukkuvarma koira. Kaksi viimeisintä vuoden vaihdetta on mennyt pöydän alla täristessä ja nyt kun meidän lähelle rakennetaan useampaakin taloa/rivitaloa, saa naulapyssyjen pauke tms. Tatun lenkillä ihan raukaksi ja pälyileväksi. Hakee myös kamalasti tukea Riivasta, tunkee Riivan päälle seisomaan jos sitä ahdistaa joku tilanne ja jos Riiva vaihtaa paikkaa kun Tatu on menossa viereen makaamaan, niin ei Tatukaan voi siihen jäädä vaan hiippailee varovasti Riivan perään jotta pääsis sen lähelle. Jotenkin outoa minusta.?

Toinen asia mikä on mieltä kovasti askarruttanut, on DM - eli etenevä selkäydinrappeuma. Tatu sotkeentuu monesti omiin jalkoihinsa ja ihan selkeästi ns kompastuu, takajalat välillä myös leviää alla, mutta ei kuitenkaan niin pahasti mitä olen kuullut ja lukenut. Tatu myös "hiihtää" takajaloillaan, en edes muista koska olen viimeksi papalta takajaloista leikannut kynnet kun ne kuluu liikkeessä ihan olemattoman lyhyiksi - moni ei tätä ole näin selittämällä ymmärtänyt, mutta talvella sen "hiihtämisen" ymmärtää kun näkee jäljet lumessa, jotka todellakin on sellaiset laahaavat. Koti-tekoinen testi takajaloilla on tehty, vastapainoksi piti tehdä Riivallekin jotta näen onko heissä eroa - ja olihan niissä. Tatu silti suht nopeasti oikaisi jalan oikeaan asentoon, mutta verrattuna Riivaan..

Vaan onhan niitä hyviäkin päiviä, esim näitä päiviä kuten tänään, kyllä Tatu vaan niin rakastaa juosta vapaana metsässä ja välillä jopa innostuu Riivan kanssa laittamaan ihan painiksi <3 Mutta toisaalta, nyt se onkin sitten illan vain maannut ja käynyt syömässä + iltapissat omassa metsässä. Nämä on vaikeita asioita, jotka valitettavasti tulee jokaisen koiran (tai minkä tahansa muun lemmikin) omistajan eteen jossain vaiheessa. Pelkään sitä tilannetta, että Tatusta luopuminen tulisi eteen yhtäkkiä, esim. ettei enää pääse itse ylös ja viimeinen matka alkaisi ns tyhjästä. Toisaalta, siihen pisteeseen asti en edes haluaisi mennä minkään eläimen kohdalla. Pitäisi itselle varmaan tilata jostain järkeä kun ajattelee vain tunteillaan.. Joka tapauksessa, päällimmäisenä mielessä on varata mahdollisimman pian aikaa eläinlääkärille ja käydä otattamassa näyte pappa-koirasta DM-testiä varten. :)

Huoh. Isäni sanoi hyvin vkonloppuna, että älä ajattele itseä vaan koiraa. Helpommin sanottu kuin tehty - Tatu on mulle se ihan eka koira, joka on ollut mun kanssa 24/7 ihan pikkupennusta saakka. Kaikista kamalin, rasittavin ja inhottavin - mutta silti se kaikista rakkain, joka on opettanut niin paljon... Nyt nautitaan jokaisesta päivästä, joita meillä vielä on. Taustatyötä olen tehnyt valmiiksi, paikkakuntamme eläinklinikalla on tuhkauspalvelu, joka lämmitti omaa mieltä kyllä todella paljon, koska tuhkata haluan Tatunkin - kuten jo rakkaan edesmenneen Tira-tyttösen. <3

On taas pari viikkoa vierähtänyt kirjoittelusta, laiska minä. Agia ollaan käyty ottaan muistaakseni pari kertaa tänä aikana, vai käytiinkö vaan kerran?? En muista, joka tapauksessa kentällä on viimeksi käyty viime lauantaina (!) ja sen jälkeen on vietelty armotonta vesisadekuuro-episodia - vettä tulee joka päivä, voisko oikeesti iskee jo pakkaset ja lumi maahan kiittos. Esteet kuitenkin roudataan maneesille ja välillä aion käydä myös Kannuksessa Dogness-hallilla (lämmin!!) treenaan Sievin kennelkerhon vuorolla, joten ulkotreenit alkaa jo mulle riittää jos ei tämä märkäkausi aio loppua. Nih.

Riivan ilmosin ensi vkonlopulle kolmeen starttiin Ouluun, tosin samana päivänä on äitini 50v. synttärit joten aikataulujen ilmestyessä ens viikolla päätän mille radoille mennään vai käykö niin ettei ehditä mihkään... Ykköset ja kakkoset samana päivänä, molemmilla kolme rataa joten iltapäivälle menee luonnollisesti. Jos edes kahteen starttiin ehtis niin ois kiva :)

Viime sunnuntaina käytiin haku-treeneissä, Riivan kanssa otettiin kaksi kertaa makkararinkiä ja voi vitsit kun neiti oli täpäkkänä ja huomattavasti reippaampana kuin edeltävän vkonlopun koulutuksessa. Kolmanteen rinkiin en vihtinyt neitiä enää ottaa, meni sen verran hyvin nuo kaksi että jotain ois kuitenkin mokattu. Tänään oltiin taas metsässä, kerran rinki ja kaksi "oikeaa hakua". Ensimmäisellä kerralla oli kaksi maalimiestä eri puolilla keskilinjaa, toin koiran keskilinjalle ja maalimiehet olivat jo piiloissaan. Pyysin ensimmäistä näyttäytymään, maalimies kävi ylhäällä jotta Riiva näki hänet ja meni takas "piiloonsa". Riiva loikki kengurumaiseen tyyliinsä suorinta tietä maalimiehen luokse, hieno tyttö! Toisen maalimiehen kohdalla Riiva oli aivan täpinöissään, maalimies näyttäytyi mutta Riiva vain pyöritteli päätään eikä huomannut. Pyysin uudestaan näyttäytymään ja sain Riivan keskittymään, huomasi maalimiehen ja odotin muutamia sekunteja ennen kuin päästin - tällä kertaa maalimies oli oikeasti ryteikön takana piilossa, puolivälissä Riiva pysähtyi katsoi minua ja muutaman sekunnin pyöri, ilmeisesti sai hajun kun kuitenkin siitä loikki suoraan maalimiehen tykö ryteikköön. Tähän väliin otettiin uusi kierros rinkiläisten (4 koiraa) kanssa ja loppuun vielä yksi haku Riivalle. Maalimies meni piiloon, hain koiran ja pyysin maalimiestä näyttäytymään - Riiva oli taas aivan täpinöissään ja tälläkin kertaa meni hetki, ennen kuin huomasi seurata metsään kunnolla ja näki maalimiehen käväisevän ylhäällä. Tämä viimeinen oli helppo, keskilinjalta suora näköyhteys maalimiehen piilolle ja luonnollisestihan se meni hyvin.

Tosi kivasti Riivalla on intoa kun haen autosta, mutta se osallaan aiheuttaa selvästi sille keskittymishäiriötä - se vaan haluais juosta sataa ja hakea maalimieheltä makkaraa :D Jospa tämä tästä alkais suttaantua, nyt meille näillä näkymin tuleekin hakuun kahden viikon tauko kun ensi vkonloppu menee Muhoksella ja Oulussa eikä porukkaa tunnu olevan pääsevän treenaan arkena. Nooh, josko pieni tauko tekisi hyvää itse kullekin.... ;)

Ensi viikolle maikkarin sää uhkailee MUKA lämpenevää säätä, jos näiltä vesisateilta edes vältyttäs niin se jo passais. Pääsis ees kerran käymään kentällä ennen kisoja, meillä kun on nurmikenttä joten jokainen voi kuvitella kuinka liukas se onkaan märkänä.. Viimeksi sekä minä että koira kynnettiin kenttää, joten toiste en suoraan vesisateen jäjiltä sinne halua mennä - joku kerta voi vielä käydä huonosti jollekin.

Aijuu, melkein se Tärkein unohtui. Riiva sai hienon Hurtta Pron talvimanttelin :D Se on niin ihana ja Riiva on niin tättähäärä kun saa sen päälleen, voi vitsit! <3 Lähinnä manttelin ostin treenejä/kisoja varten, jolloin koira joutuu olemaan autossa odottamassa. Vaan eiköhän sitä kovimmilla pakkasillakin pueta lenkillä päälle. BOT-mantteli on myös ostoslistalla, kahtotaan mitä se joulupukki tois... *winkwink* :)